Runkohinnoittelu yleistyy – Se voi helpottaa kaupankäyntiä, mutta metsänomistajan kaikkia riskejä se ei poista

Kuva: Kai Tirkkonen

Kasvanut puun tarve on pannut puun ostajat miettimään kilpailuvalttejaan. Yhdeksi valtiksi on noussut koko­runkohinnoittelu.

Isot metsäyhtiöt markkinoivat metsänomistajille nyt aikaisempaa aktiivisemmin runkohinnoittelun mahdollisuutta. Yksityiset sahat ovat käyttäneet runkohinnoittelua jo pidempään.

Metsänhoitoyhdistysten kokoamien puukauppatilastojen mukaan puukaupasta saatu kokonaishinta on kokorunkohinnoittelussa yleensä korkeampi kuin tavaralajikohtaisessa hinnoittelussa.

Metsänomistajalle runkohinnoittelu tuo helppoutta kaupankäyntiin, kun hakkuun yhteydessä ei tarvitse enää valvoa puunostajan katkontaa. Ostaja saa katkoa puun sellaisiin mittoihin kuin itse haluaa. Myös ostotarjousten tulkinta ja vertailu helpottuvat, kun hintaviidakko vähenee.

Toisaalta ostotarjousten vertailu hankaloituu silloin, jos osa ostajista tekee tarjouksen kokorunkohinnalla ja osa perinteiseen tapaan erikseen tukeille ja erikseen kuitupuulle. Vertailuun tarvitaan yleensä avuksi metsäammattilainen.

Kokorunkohinnoittelu ei poista metsänomistajan kaikkia riskejä. Jos puusta löytyy lahoa, kyseisistä kuutioista maksetaan vain kuitupuun hinta.

Puun ostajalle runkohinnoittelu tuo joustavuutta hakkuuajankohtaan ja katkontaan. Katkontasuunnitelmaa voi muuttaa kulloisenkin markkinatilanteen mukaan.

Metsänhoitoyhdistys Päijät-­Hämeen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen on jo pitkään puhunut runkohinnoittelun puolesta.

”Mittavat tilastomme hakatuista kohteista osoittavat, että usein runkohinnoittelu on ollut metsänomistajalle riskittömämpi ja kannattavampi hinnoittelutapa. Kohteissa, joissa puun järeys ja laatu eivät ole aivan huippuluokkaa, ero puutavaralajihinnoitteluun voi olla useita euroja kuutiolta”, Yli-Talonen kertoo.

Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen välittämistä päätehakkuukaupoista reilu viidennes hinnoitellaan kokorunkomenetelmällä. Joissakin metsänhoitoyhdistyksissä runkohinnan osuus on jopa kolmannes.

Päijät-Hämeen suuri puunostaja Versowood käyttää kokorunkohinnoittelua, ja yrityksen malli on ollut Yli-Talosen mukaan toimiva.

Yli-Talonen näkee runkohinnoittelun haasteeksi sen, että metsänomistajan on monesti vaikea tehdä hintavertailua, koska toteutuneista runkohinnoista ei koota valtakunnallista tilastoa. Hän toivoo, että Luonnonvarakeskus alkaisi tilastoida runkohintoja samaan tapaan kuin muitakin puunhintoja.

”Kannustan metsänomistajia kysymään tarjousta myös kokorunkohinnasta. Miljoonien tallennettujen mottien kokemuksella voin todeta, että runkohinta antaa metsänomistajalle kilpailukykyisen kokonaistulon.”

Kokorunkohinnoittelua on pidetty tähän asti vain tukkivaltaisten päätehakkuuleimikoiden hinnoittelumenetelmänä, sillä kyseisillä kuvioilla puun määrän ja laadun arviointi on helpointa.

Metsä Groupista kerrottiin vielä kaksi kuukautta sitten, että runkohinnoittelua sovelletaan vain hyvin hoidettuihin, havupuuvaltaisiin päätehakkuisiin. Toukokuussa yhtiö kuitenkin avasi ensimmäisenä ostajana runkohinnoittelun myös kuitupuuvaltaisille leimikoille.

Harvennuksissa runkohinta määräytyy poistettavien puiden järeyden mukaan. Mitä järeämpiä puita poistetaan, sitä parempi on kuutiohinta.

”Järeysrunkohinnoittelua pilotoitiin syksyllä 2020, ja siitä saatiin metsänomistajilta erittäin hyvää palautetta. Jokainen mukana ollut oli valmis myymään myös seuraavan harvennusleimikkonsa uudella hinnoittelumenetelmällä”, kertoo Metsä Groupin puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Juha Jumppanen.

”Haluamme lisätä runko­hinnoittelun käyttöä ja vapauttaa katkontaa, jotta pystymme optimoimaan puun jalostusarvon kaikissa markkinatilanteissa. Menetelmän käytössä voittavat sekä metsänomistaja että ostaja.”

Uusi hinnoittelumenetelmä tarkoittaa Jumppasen mukaan sitä, että halutessaan metsänomistaja voi poistattaa harvennuksessa myös järeämpiä puita, jolloin puukauppatulo kasvaa.

”Suosittelemme edelleen harvennusten tekoa pääsääntöisesti alaharvennuksena, mutta hyvin hoidetuissa kuusikoissa myös yläharvennus voi olla järkevä vaihtoehto.”

Järeysrunkohinta otettiin käyttöön kesäkuussa Metsä Groupin Lohjan, Oulun, Jyväskylän ja Joensuun hankintapiireillä. Vuoden loppuun mennessä se laajenee koko maahan.

Stora Enson ostojohtaja Sami Honkanen kertoo, että yhtiö on ostanut puuta runkohinnalla jo usean vuoden ajan. Myös Stora Ensolla runkohinnoittelun osuus on hieman kasvanut.

”Runkohinnoitteluun siirtymistä kirittävät erityisesti sahatavaramarkkinoiden nopeat vaihtelut. Runkohintaa käytettäessä tukit voidaan katkoa asiakaslähtöisesti vapaisiin mittoihin toisin kuin perinteisessä hinnoittelussa.”

Honkasen mukaan runkohinnoittelu sopii parhaiten hyvin hoidettuihin ja hyvälaatuisiin havupuun, erityisesti kuusen, uudistushakkuisiin.

”Koska tällaisia kohteita on rajallisesti, runkohinnoittelun osuus on kasvanut aika maltillista vauhtia.”

Ostajan riskiksi Honkanen mainitsee laatuviat, joita ei näe päältä. Hinnoittelu vaatii tarkkaa tutustumista kohteeseen.

Myös UPM aikoo lisätä runkohinnoittelun osuutta, joskin maltillisesti.

”Perinteinen puutavaralajihinnoittelu on todettu puukaupan osapuolten kesken edelleen hyvin toimivaksi. Runkohintakauppojen osuus ostoissamme on pieni mutta kasvava. Markkinat määrittelevät sen osuuden jatkossa”, to­teaa puumarkkinapäällikkö Panu Kärkkäinen.

UPM käyttää runkohinnoittelua tarkkaan valikoiduissa ja menetelmään soveltuvissa kohteissa. Parhaiten se sopii Kärkkäisen mukaan hyvin hoidettujen, järeiden ja lahottomien kuusikoiden uudistushakkuisiin.

”Runkohinnoittelu lisää joustavuutta puukauppaan, koska se vapauttaa katkonnan korjuuajankohdan puutarpeiden mukaiseksi. Vaakakupin toisella puolella tarvitaan erityisen huolellista puuston mittausta ostovaiheessa, koska sitä runkohinnoittelumenetelmä edellyttää.”

Kaikki metsäyhtiöt pyrkivät siirtämään puukauppa-asiointia verkkoon. Runkohinnoittelu vaatii sen, että ostaja käy paikan päällä metsässä. Sen vuoksi tällä hinnoittelutavalla palvellaan kaikista mieluiten aktiivisesti puukauppaa käyviä isoja metsänomistajia ja metsänhoitoyhdistyksiä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2021.