Voikukka on kehon kuuraaja, kirjoittaa Raija Kivimetsä – ”Kasvi poistaa turvotusta, lisää virtsan ja sapen eritystä ja puhdistaa munuaisia ja maksaa”

Kuva: Hanne Manelius

Oma lempikasvini on jo vuosikymmeniä ollut voikukka (Taraxacum officinale). Tuo monipuolinen rikkausruoho on hyvinvointini tukipilari. Käytän kasvia päivittäin, talvellakin vähintään teenä, uutteena ja viher­jauheen osana.

Voikukka sopii juuri minun elimistöni tarpeisiin. Se tukee suolistoni hyvinvointia, helpottaa ruuansulatusvaivoja, puhdistaa maksaa ja pitää aivojakin paremmassa kunnossa. Kun ottaa voikukan elämään, voi hyvästellä närästyksen, sappivaivat, turvotuksen ja ihon epäpuhtaudet.

Vanha kansa on kutsunut voikukkaa muun muassa voinunnuksi, kultatukaksi, leijonanhampaaksi, maitiaiseksi, pörhöpääksi ja munkinpääksi.

Puutarhureiden inhoama voikukka on sikurikasveihin kuuluva monivuotinen vanakasvi. Se on alun perin levinnyt ympäri maailmaa Keski-Aasian vuoristosta.

Kasvupaikan suhteen voikukka ei turhia nirsoile. Se kasvaa niityillä, pihoilla, pellonpientareilla, joutomailla, tienvarsilla ja rannoilla. Voikukka on yleinen kaikkialla. Sitä tapaa Buckinghamin palatsin pihamaalla, Kreetan oliivilehdoissa ja Ranskan Rivieralla. Sen kasvuvoima on niin valtaisa, että se puskee jopa asvaltin läpi.

Meillä Suomessa tavataan ainakin 500 voikukkalajia. Lajien runsaus johtuu siitä, että voikukka lisääntyy ilman hedelmöitystä, apomiktisesti. Minulle maku ratkaisee, joten valitsen lautaselleni mieluiten ehytlaitaisia, pienehköjä voikukanlehtiä. Niiden maku on lempeämpi kuin sahalaitaisten.

Voikukkamunakkaan voi koristella syötävillä kukilla. Tässä on käytetty ruohosipulin kukkia. Kuva: Raija Kivimetsä

Voikukkaa nimitellään rikkakasviksi. Kun kasvin arvon ruokana ja rohtona ymmärtää, sitä ei todellakaan enää sano rikkaruohoksi vaan rikkausruohoksi.

Voikukasta koko kasvi kelpaa ravinnoksi.

Nuoret, ehytlaitaiset voikukanlehdet ovat ihanaa salaattiainesta tai leivänpäällistä, parempaa kuin rucola. Satokausi alkaa varhain keväällä ja jatkuu pitkälle syksyyn. Voikukanlehtisilpulla aateloitu munakas on useimpien aamujeni sulostuttaja ympäri vuoden. Pakastan ja kuivatan lehtiä talven varalle.

Voikukannuput ovat herkkua voissa kuullotettuna tai pikkelöitynä kapristen tapaan. Voikukannuppuja kannattaa säilöä myös mausteliemeen joulupöydän ilostuttajaksi ja ähkyn helpottajaksi.

Iloisen keltaisista mykerökukista voi tehdä vaikka simaa, siirappia, hilloa, viiniä tai leivonnaisia. Kukat kaunistavat myös salaatit ja voileipäkakut. Kukkien maku on lempeän makea ja hunajainen.

Loppusyksyllä ja alkutalvesta innokkaimmat villiyrttiharrastajat kaivavat esiin voikukanjuuria ja kuivattavat niitä ruuaksi ja juomaksi.

Voikukanvarren maitiaisneste maistuu kitkerältä, mutta sillä voi koettaa hoitaa syyliä. Katkaise kasvi ja töpötä maitiaisnestettä suoraan kukkavarresta syylän päälle päivittäin viikon tai kahden ajan.

Voikukka on erittäin ravinteikas kasvi. Voikukan lehdissä on huomattavasti enemmän vitamiineja ja vähemmän nitraatteja kuin viljellyissä salaateissa. Voikukan lehdet sisältävät runsaasti beetakaroteenia, K-vitamiinia, C-, A- ja B-vitamiinia, rautaa ja kaliumia. Kasvissa on myös muun muassa kalsiumia, magnesiumia, koliinia, folaattia ja mangaania. Kasvi sisältää myös karvas­aineita.

Voikukkaa voi hyvällä syyllä kutsua kehon kuuraajaksi. Kasvi poistaa turvotusta, lisää virtsan ja sapen eritystä ja puhdistaa munuaisia ja maksaa. Kasvi lisää ruokahalua, edistää ruuansulatusta ja helpottaa vatsan ja suoliston vaivoja.

Voikukan sanotaan tuovan helpotusta myös kihtiin ja reumaan. Myös diabeetikoille voikukka on varteenotettava kasvi, sillä se alentaa verensokeria.

Moni jojoilee painonsa kanssa ja yrittää laihduttaa. Kun alkaa hyödyntää voikukkaa, voi nauttia pöhötyksen ja ylimääräisen nesteen poistumisesta. Voikukka on vahvasti diureettinen, mutta se ei sotke kehon kaliumvarastoja kuten monet muut nestettä poistavat kasvit. Voikukka itsessään sisältää runsaasti kaliumia, joten tasapaino säilyy.

(2 annosta)

reilu kourallinen tuoreita tai pakastettuja voikukanlehtiä

1–2 kevätsipulin vartta

noin 50 g fetajuustoa

4 munaa

noin 4 rkl vettä

1 tl juustokuminaa

ripaus limettipippuria

hieman ruususuolaa

Paistamiseen:

hiukan voita tai oliiviöljyä

Silppua tuoreet tai pakastetut voikukanlehdet ja kevätsipulin varret. Murenna fetajuusto haarukalla. Vatkaa munat sekaisin haarukalla ja lisää ruokalusikallinen kylmää vettä munaa kohden. Lisää munaseokseen murennettu feta ja mausteet.

Kuullota voikukka- ja sipulisilppua paistinpannulla rasvassa miedolla lämmöllä. Siirrä voikukka-sipuliseos pannun toiseen reunaan ja kaada munaseos vapaalle alueelle. Levitä voikukka-sipuliseos tasaisesti munaseokseen. Anna kypsyä miedolla lämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt. Kumoa munakas lautaselle kaksinkerroin ja koristele esimerkiksi syötävillä kukilla.

Vinkki! Voit käyttää munakkaaseen myös muita tuoreita tai pakastettuja villivihanneksia.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2021.

• Korkeasta veren­paineesta kärsiville voikukka on tehokas auttaja. Kasvi laskee niin voimakkaasti veren­painetta, että voikukkaa ei suositella säännölliseen käyttöön, jos verenpaine on valmiiksi kovin alhainen.
• Nauti raskaan ja rasvaisen jouluaterian jälkeen mukillinen voikukkateetä. Voikukkatee tuo helpotusta ähkyyn ja tukalaan oloon, ja se hellii myös rasvaisesta ruuasta ja juhlajuomista rasittunutta maksaa.
• Kuivata satokautena voikukanlehtiä talven varalle, jotta helpotusteetä löytyy aina tarpeen tullen. Jos voikukanlehtiä ei ole omasta takaa, voikukkateetä myydään myös marketeissa ja terveys­kaupoissa.