Pakuri on lupaava luonnontuote, mutta tutkimusta on vähän – ”Käyttö kannattaa aloittaa varovasti”

Pakurin keruu ei ole jokamiehenoikeus, vaan siihen pitää olla maanomistajan lupa. Kuva: Kari Salonen / VL-arkisto

Koivun kyljessä kasvaa musta, epämääräisen muotoinen möykky. Se on pakuri – kasvannainen, joka syntyy puuta lahottavan pakurikääpäsienen ja isäntäpuun taistelusta.

”Pakurilla saattaa olla paljonkin erilaisia terveysvaikutuksia. Se näyttäisi esimerkiksi vaikuttavan immuniteettiin. Ei niin, että se tappaisi yksittäisiä tauteja, vaan se ehkä ikään kuin virittää vastustuskyvyn paremmaksi”, kuvailee vanhempi tutkija Henri Vanhanen Luonnonvarakeskuksesta.

Vanhanen on viitisen viime vuotta työskennellyt pakuritutkimusten ja -hankkeiden parissa.

”Laboratorio- ja eläinkokeet ovat lupaavia, ja itse nautin pakuria melkeinpä joka päivä. Kliinisiä kokeita ihmisillä on kuitenkin tehty vasta vähän, joten edelleen on epäselvää, millaisella mekanismilla pakuri vaikuttaa suun kautta otettuna.”

Vastustuskyvyn vahvistumisen lisäksi tutkimuksissa on saatu viiteitä, että pakuri voi vähentää elimistön jatkuvaa matala-asteista tulehdustilaa, joka liittyy moniin länsimaiden elintasosairauksiin kuten tyypin 2 diabetekseen, valtimotautiin ja vanhuusiän muistisairauksiin.

”Esimerkiksi Kiinassa on tehty tuore koe, jossa pakuri muun muassa korjasi epäterveellisellä dieetillä olleiden rottien rasva-aineenvaihduntaa”, kertoo Pertti Marnila, immunologiaan perehtynyt Luonnonvarakeskuksen tutkija.

Hän varoittaa silti pitämästä pakuria ihmerohtona.

”Tämänhetkisen eläinkokeista saadun tiedon perusteella näyttää, että pakuri voisi olla osa terveellistä ruokavaliota”, Marnila muotoilee.

”Pitää silti muistaa, että esimerkiksi vastustuskyky on äärettömän monimutkainen ilmiö ja jokaisen ihmisen tilanne on erilainen. Mikä auttaa yhtä, voi toiselle ollakin haitaksi, eikä pakurin pitkäaikaisvaikutuksia vielä tiedetä.”

Pakurin käyttö vaatii varovaisuutta, varsinkin jos käyttäjällä on jokin sairaus tai lääkitys. Kuva: Kari Salonen / VL-arkisto

Pakuria – jota maailmalla usein kutsutaan nimellä chaga – on käytetty luontaislääkinnässä satoja vuosia, etenkin Venäjällä ja Aasiassa.

”Maailmalla on tutkittu esimerkiksi pakurin antikarsinogeenisiä eli syöpää ehkäiseviä vaikutuksia”, Vanhanen kertoo.

Japanissa pakuria käytetään ihonhoitoon. Yksi harvoista tähän mennessä tehdyistä ihmistutkimuksista 1970-luvun Venäjällä totesi kaupallisen pakuriuutteen tehoavan psoriasis-ihosairauden oireisiin.

Pakurista innostunut Jaakko Halmetoja kertoo pari vuotta sitten ilmestyneessä Pakurikääpä-kirjassaan, että pakurista on etsitty vastustuskyvyn, syövän ja ihosairauksien lisäksi apua myös vatsan, maksan ja suoliston vaivoihin, nivelkipuihin, verensokeriongelmiin, flunssan torjuntaan ja ylipäätään vireystilan ja toimintatarmon parantamiseen.

”Pakurin terveyttä edistävistä tai lääkinnällisistä vaikutuksista ei ole varmaa tieteellistä tutkimusnäyttöä ihmisillä, mutta solumallien ja eläinkokeiden tulokset ovat tieteellisesti päteviä. Pakuri on erittäin lupaava luonnontuote, jota ehdottomasti kannattaa tutkia lisää”, Henri Vanhanen ja Pertti Marnila arvioivat.

Luitko jo: Tutkija katkaisi tulehduskierteen syömällä marjoja – marjatutkimuksiin ei ole järjestynyt rahoitusta

Suomessa pakuria ovat kansanlääkinnässä käyttäneet kauan esimerkiksi saamelaiset. Sotavuosina siitä valmistettiin Tikka-tee-nimistä korviketta.

Nykyään elintarvikevirasto Evira on linjannut, että pakurin käyttö on sallittua ravintolisissä ja pienessä mittakaavassa, kuten teenä tai mausteena. Pakuria myydään esimerkiksi rouheena, tippoina, teenä ja kahvina. Moni kerää ja kuivattaa sitä itse ja käyttää teen tapaan tai alkoholiuutteena eli tinktuurana.

”Pakurin yhdisteistä osa irtoaa kuumaan veteen, osa taas vahvaan alkoholiin tai ruokaöljyyn”, kuvailee tutkija Juha-Matti Pihlava, joka Luonnonvarakeskuksessa selvittää pakurin kemiallista koostumusta.

”Erilaisia yhdisteitä on löydetty yli kaksisataa ja pakurin kemiallisten yhdisteiden monimuotoisuus tulee todennäköisesti tarjoamaan vielä yllätyksiä.”

Pakurissa on runsaasti esimerkiksi kivennäis- ja hivenaineita sekä polysakkarideja eli pitkäketjuisia, haarottuneita sokeriyhdisteitä kuten betaglukaania. Pakuri sisältää myös paljon tripertenoideja eli steroleja ja fenolisia yhdisteitä.

”Kiinnostavaa pakurissa on myös sen monimutkainen väriyhdiste melaniini, joka koostuu fenolisista yhdisteistä ja antaa pakurille tumman värin. Melaniinilla saattaa olla suuri merkitys havaituissa terveysvaikutuksissa.”

Pakuri on todettu voimakkaaksi antioksidantiksi. Se siis sisältää runsaasti yhdisteitä, jotka hillitsevät toisia yhdisteitä, niin sanottuja vapaita radikaaleja. Ne puolestaan aiheuttavat usein elimistössä haitallista hapettumista, mikä liittyy monien sairauksien syntyyn.

”Hyvin suuret määrät antioksidantteja voivat toisaalta myös aiheuttaa haittoja”, Marnila muistuttaa.

Pakurin ja muiden rohdosten tai lääkkeiden yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu, mutta kansanlääkinnässä pakurista on saatu pitkäaikaista käyttökokemusta esimerkiksi teenä, eikä esiin ole noussut mitään epäilyttävää. Pakuri uskotaankin varsin turvalliseksi.

Joidenkin valmisteiden käyttöohjeissa todetaan, ettei pakuri sovi sieni- tai penisilliiniallergikoille eikä sitä tulisi käyttää antibioottien ja varsinkaan penisilliinin kanssa. Varovaisuuteen on neuvottu myös verenohennus-, maksa-, munuais- tai diabeteslääkkeiden kanssa.

Osa valmistajista kehottaa välttämään pakuria raskauden ja imetyksen aikana sekä alle kaksivuotiailla lapsilla.

”Pakurin käyttö kannattaa aloittaa varovasti, jos sitä ei ole ennen käyttänyt. Samoin jos on jokin sairaus tai lääkitys, käytöstä on syytä keskustella lääkärin kanssa”, tutkijakolmikko neuvoo.

• Kerää pakuria vain, jos sinulla on maanomistajan lupa. Kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
• Puhdista, paloittele ja kuivata pakuri esimerkiksi uunissa tai kasvikuivurissa. Älä käytä homehtunutta pakuria, joka voi sisältää homemyrkkyjä.
• Pilkkominen lisää aineksen pinta-alaa, mikä tehostaa kuivumista ja yhdisteiden irtoamista. Kuivattu pakuri on myös helppo jauhaa.
• Uuta pakuri kuumaan veteen tai vahvaan alkoholiin. Kun esimerkiksi teehen ei enää irtoa pakurista väriä, massan voi vielä liottaa alkoholissa.
• Käytä ja kokeile maltillisesti.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2016.