Tukkilaistaidoissa kisataan joka kesä: ”Vaikka on urheilutausta, ei tukin päällä välttämättä pysy”
Tukkilaisperinteellä on Suomessa yli satavuotinen historia. Kun puuta uitettiin puroissa ja joissa, jätkien tehtävä oli ohjata tukkeja kekseillään. Metsäautoteiden yleistyessä jokiuitto loppui kannattamattomana, mutta tukkilaistaidot eivät täysin unohtuneet.
Kilpailutoiminta on lajin parissa vireää. Vuosittain ratkottavien Suomen mestaruuksien lisäksi muita tukkilaiskisoja järjestetään kesän mittaan useita eri puolilla Suomea. Lajin katto-organisaationa toimii Suomen Metsäurheiluliitto ry.
Vuonna 2016 tukkilaisten SM-kisat ratkottiin Keski-Suomen Laukaassa, perinnekylä Tupaswillassa.
Kisojen ylituomarina toiminut Esa Hellsten iloitsi siitä, että monen vuoden tauon jälkeen Suomen-mestaruutta päästiin ratkomaan myös nuorten luokassa.
”Puoliammattilaistasolla lajia treenaa noin 30 henkeä, minkä lisäksi on joukko harrastajia ja nuoria. Porukka ei ole iso, mutta kasvussa.”
Kisapaikoilla kiinni lajiin
Lajin pariin tullaan koulutusten kautta. Kilpailupaikoilla on mahdollista päästä mestareiden oppiin sekä ennen että jälkeen kisojen.
Tukkilaiskisojen kilpailulajit ovat uittotyön työlajeja. Tänä vuonna mestaruus ratkottiin koskenlaskussa, tukkilaismaratonissa ja sauvonnassa. Näiden lisäksi mestaruuslajeihin kuuluvat joukkuesoutu, tukkilaisvala ja rullaus.
Oheislajeina kilpailuihin voidaan liittää myös näreenvääntöä ja mottimestaruuskilpailuita.
Suomen mestaruuksissa on neljä kilpailusarjaa. Miesten yleinen sarja on avoin 18–49-vuotiaille miehille, ikämiessarja yli 50-vuotiaille miehille, naisten sarja kaiken ikäisille naisille ja nuorten miesten sarja alle 18-vuotiaille miehille.
SM-kisat käynnistyivät tänä vuonna koskenlaskulla. Kilpailukoskena toimi Kuusaankoski. Se on yksi Keski-Suomen suurimmista koskista, josta kisajärjestäjien mukaan on edellisen kerran laskettu tukilla 65 vuotta sitten.
Treeniä juuston voimalla
Koski lasketaan kuusi metriä pitkällä, suoralla ja kuoritulla kuusitukilla, jonka latvaläpimitta on 19 senttiä. Kilpailija ohjaa tukkia puisella, kapeaa airoa muistuttavalla sestalla, jonka pituus voi vaihdella 4,0–4,5 metriin ja jonka lapa saa olla korkeintaan seitsemän senttiä leveä.
Tukilta saa pudota kesken matkan, mutta hyväksytty suoritus edellyttää sitä, että kilpailija ylittää sekä lähtö- että maalilinjan tukin päällä seisten.
”Tärkeintä on läpi suorituksen säilyttää oikea linja, muuten menee pieleen”, arvioi ikämiesluokkaan osallistunut Reijo Saari.
Pietarsaaressa asuva ja Evijärveltä kotoisin oleva Saari on lajin konkareita. Tukkilaiskasteen hän sai kymmenkesäisenä.
”Olin Ähtävänjoella tukkilaisten juoksupoikana, kokeilin lajia ja sain vinkkejä.”
Kuusaankoskeen Saari tutustui muiden kilpailijoiden tavoin kisoja edeltävänä päivänä. Siinä vuoden harjoittelut olivatkin.
”Eihän meillä Pietarsaaressa edes ole koskea, jossa harjoitella”, Saari huomauttaa.
”Talvella laitan leivälle Koskenlaskija-juustoa. Se on hyvä treeni.”
Laji vaatii kehonhallintaa
Tukkilaiskisojen kilpailupuvuksi hyväksytään joko perinteinen tukkilaisen työasu tai kevyt urheiluasu ja pehmeäpohjaiset kengät. Kelluntaliivit ovat pakolliset ja kypärä vapaaehtoinen.
Vaikka kilpailulajeista erityisesti koskenlasku näyttää hurjalta, lajin riskit ovat ylituomari Esa Hellstenin mukaan maltilliset. Esimerkiksi kelluntaliivit mitoitetaan yleensä ”yli” niin, että ne varmasti kannattelevat kisaajan pinnalla kosken kuohuissa.
”1950–60-luvuilla, jolloin liivipakkoa ei ollut ja koskea laskettiin sarkavaatteissa, saattoi kilpailija tukilta pudottuaan olla hätää kärsimässä. Nykyään tilanne on toinen.”
Kolhuilta ei toki voi välttyä mutta yleensä kovimmat iskut osuvat pään sijaan jalkoihin, kuten Riku Pakasella, jonka sääressä punoittaa komea ruhje.
”Olen laskenut koskia yli 12 vuotta, ja tämä koski oli haastavin. Vaikka Tornionjoen Kattilakoski on vaikea, se ei ole näin kivikkoinen”, Pakanen arvioi.
Pakasen kotikaupungissa Iissä elää vahva tukkilaisperinne, ja omia kilpailuja on järjestetty joka vuosi jo 12 vuoden ajan.
Laji vaatii Pakasen mukaan aivan omanlaistaan kehonhallintaa.
”Vaikka olisi urheilutausta, ei tukin päällä silti välttämättä pysy. Yleensä ensimmäisenä kesänä mistään ei tule mitään ja toisena kesänä oppii vähäsen.”
Mutta kun laji on selkärangassa, se myös pysyy siellä. Pakasen tuntemat iäkkäimmät harrastajat ovat reippaasti yli 70-vuotiaita.
Maraton myrskytuulessa
Tupaswillan perinnekylässä joensuulainen Jaakko Saaristo arvioi tuulen suuntaa. Hän on lähdössä puolustamaan viime vuoden ikämiesten maratonmestaruutta, mutta näinköhän myrskylukemiin yltävä länsituuli tekee suoritukselle kiusaa?
Myös Saaristolla on takanaan pitkä kisakokemus, ja 30 vuotta sitten saavutettu tukkilaisvalan ennätysaika, 4,6 sekuntia, on yhä hänen nimissään.
Saaristo kiskaisee puuveneen liikkeelle vastatuuleen. Soutuosuutta seuraa veneenveto eli sauvonta, jossa venettä ohjataan uittohaalla puomin sivua pitkin noin sadan metrin matka.
Kolmas osakoe, puomillajuoksu, on ylituomari Hellstenin mukaan juuri se laji, joka vetää nuoret kokeilijat lajin pariin. Puomillajuoksussa tukit kelluvat järvessä 100-metrisenä nauhana, jonka kilpailija juoksee päästä päähän sestaa tai uittohakaa apunaan käyttäen.
Saariston juostessa pärskeet lyövät tukkien yli, mutta mies pysyy kuin pysyykin tukin päällä.
”Laji perustuu kehomuistiin. Aluksi sitä päätyy umpihuppeluksiin, mutta vähän kerrassaan keho alkaa muistaa horjahdukset. Kun putoaminen alkaa, keho huomaa, että nyt lähdettiin, ja alkaa saman tien laatia noususuunnitelmaa”, Hellsten kertoo.
Saaristo on edennyt sestomiseen, jossa tukkia ohjataan sen päällä seisten 100–150 metrin matka joko sestaa tai uittohakaa apuna käyttäen.
Siinä, missä puomillajuoksussa tukit olivat nauhana perätysten, sumassa ne kelluvat kylki kyljessä tasaisena, 50–100-metrisenä mattona. Suman päästä päähän juostuaan Saaristo on valmis maratonin viimeiselle osiolle, maastojuoksuun.
Sopivasti jäykkänä
Kuusamon Käylästä kotoisin oleva Annika Kurtti on vasta 15-vuotias mutta osallistunut tukkilaiskisoihin jo parin vuoden ajan.
”Kiinnostuin lajista, koska se on niin erilainen. Tätä ei kovin moni muu harrasta.”
Kurttia on opastanut lajin saloihin Reijo Saari. Tyttö treenaa Käylänkoskella ja omassa kotirannassaan.
Nuorten luokassa maratonmestaruudessa mukana oli neljä lajia: soutu, puomillajuoksu, sumajuoksu ja maastojuoksu.
”Puomi on paras. Maastojuoksu sen sijaan ei ole mun juttu. Polvet ei kestä.”
Tukkilaistaitojen lisäksi Kurtti harrastaa voimistelua ja freestyle-mäenlaskua. Lajeista löytyy yhteneväisyyksiä.
”Pitää olla jäykkänä, sillä lailla sopivasti.”
Suomalaisten oma laji
Tukkilaistaidot ja -kilpailut ovat lähes täysin suomalainen ilmiö. Ulkomailla laji on tuntematon.
”Baltiassa voi olla pienimuotoista toimintaa, samoin Kanadassa. Mutta kumpaakaan ei voi verrata Suomeen, sillä täällä laji ja kilpailut perustuvat käytössä olleisiin työmenetelmiin”, ylituomari Hellsten arvioi.
Naapurimaassa Ruotsissa lajia ei Hellstenin mukaan harrasteta ollenkaan.
”Viime vuonna SM-kisat järjestettiin Kattilakoskella. Kun Ruotsissa kuulivat, että kisaajat laskevat koskea tukilla, he kauhistuivat ja sanoivat, että ei kai ne niin hulluja ole”, Hellsten muistelee naurahtaen.
Osa metsäperinnettä
Kisat on saatu päätökseen. Voittajat ovat saaneet pokaalinsa ja kisoissa ansioituneet mitalinsa ja kunniakirjansa.
Tänä vuonna yleisessä sarjassa jokaisessa luokassa voiton vei Savukoskelta kotoisin oleva Juha Julkunen. Ikämiehissä koskenlaskun voitti Reijo Saari, sauvonnan Pekka Nyman ja tukkilaismaratonin Jaakko Saaristo. Yhdistetyn naisten ja nuorten maratonluokan voitti Aatu Keskikorpi. Annika Kurtin sijoitus oli toinen.
Joutsalainen Jere Rossin sijoitus oli maratonin yleisessä sarjassa viides. Kisan jälkeen Rossi pohti tukkilaistaitojen roolia nykymaailmassa.
”Olen metsäalalla töissä ja sivutoiminen maa- ja metsätalousyrittäjä. Tukkilaistaitoja en ole koskaan joutunut työssäni käyttämään, joten siinä mielessä ne ovat mielestäni mennyttä aikaa. Tukkilaisuus on kuitenkin osa perinnettämme. On hienoa, että laji säilyy.
Lisätietoja kesän 2018 tukkilaiskisoista: kuningasjatka.fi
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/16.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
Osaston luetuimmat
- Kaakonkulma: Mustaturkkisista susista havaintoja Miehikkälässä – katso riistakameraan tallentunut kuva
- Riistakamerat räpsähtivät itärajalla yli 12 000 kertaa – Sallan rajaloikkarit pääsääntöisesti hirviä
- Saako vapaa-ajan kalastaja myydä nappaamansa hauen vai ei? Kalatalouden keskusliitto selvitti kiistaa herättänyttä kysymystä
- Yksi moto hörppää viisi henkilöauton tankillista dieseliä vuorokaudessa, ja siksi lakko iskee puunkorjuuseen: ”Elämme kädestä suuhun”
- Puukaupoista käydään kovaa kisaa − kolmannes metsänomistajista luottaa metsänhoitoyhdistyksiin
- Yle uutiset | Erikoinen ennätys: Suomen tuulivoimalat kuluttavat sähköä eivätkä tuota mitään
- Koivutukilla kova kysyntä Päijät-Hämeessä, hinta kirinyt reippaasti – ”Hinta on lyhyessä ajassa noussut sata prosenttia”