Juhani Kauppisen männyt kelpasivat pylväiksi: ”Saan 2–3 euroa enemmän kuin mäntytukista”

Kuva: Jyrki Luukkonen

Toinen toistaan suoremmat männyt kohoavat korkeuksiin Vuorenmaan metsätilalla Tampereen Teiskossa.

”Näin komeat pylväsleimikot ovat Pirkanmaalla harvinaisia. Hyvät pylväsmetsät sijaitsevat pääosin Itä- ja Keski-Suomessa”, sanoo Versowoodin metsäasiantuntija Hannu Ala-Kapee. Pohjois-Suomessa pylväspuita ostaa ScanPole Oy. Nykyään pylväiden hankinnan pohjoisraja on Kainuussa Hyrynsalmen korkeudella.

Sopivin maapohja mäntypylväille on kuivahko tai karkea, tuore kangas. Teiskossa hakkuualue on kanervatyypin kangasmetsää, jonka maapohja on lajittunutta kivennäismaata.

”Tämä on oppikirjaesimerkki pylväsleimikosta. Pylvään laadun kannalta ratkaisevaa on se, että maapohjassa on vähän typpeä, jolloin kasvu on hidasta”, Ala-Kapee sanoo.

”Olen tyytyväinen siitä, että erikoispuu käy kaupaksi, mutta kuutiohinta saisi olla parempi”, sanoo metsänomistaja Juhani Kauppinen (vas.) Versowoodin ostomiehelle Hannu Ala-Kapeelle. Kuva: Jyrki Luukkonen

Ensimmäisen kerran Hannu Ala-Kapee kävi tällä leimikolla viime vuoden lokakuun lopussa. Hakkuusopimus valtakirjakaupalla metsänhoitoyhdistyksen neuvojan kanssa syntyi marraskuussa 2018. Nyt ostomies on paikalla, koska hakkuut leimikolla ovat alkaneet.

”Olen vanhan kansan metsäammattilainen ja käyn yleensä työmaan aloituksessa konekuskin juttusilla. Käymme läpi leimikon erityispiirteet, vaikka pyrinkin merkitsemään ne työohjeisiin ja karttoihin.”

2,6 hehtaarin kokoiselta leimikolta on tarkoitus ottaa talteen kaikki pylväiksi soveltuvat puut. Jäljelle jää noin 40–50 siemenpuuta hehtaarille.

Leimikon myynyttä kuolinpesää edustava tamperelainen Juhani Kauppinen kertoo, että männyt ovat saaneet varttua luonnontilassa.

”Metsikkö oli aikanaan hoidettu kaikkien metsänhoidon ohjeiden vastaisesti, mutta hieno metsä siitä vain tuli.”

Pylväiksi soveltuvat puut erottuvat leimikolla selvästi, sillä ne on leimattu ennen hakkuuta.

”Meillä on omia erikoismiehiä, leimausporukoita, tähän hommaan. Leimaamalla pylväät saadaan parhaiten talteen”, Hannu Ala-Kapee kertoo.

Hän näyttää, kuinka leimaaja poistaa ensin kirveellä palan kuorta rungon molemmilta puolilta puolentoista metrin korkeudelta, jotta voi määritellä puun rinnankorkeusläpimitan.

”Pylväät ovat niitä harvoja puulajeja, jotka määritellään kuorenalusmitalla. Myyjä saa rahansa silti kuoren päältä, niin kuin mittauslaki Suomessa edellyttää.”

Mittaamisen jälkeen leimaaja merkitsee pylvään pituuden runkoon spraymaalilla.

Alle kymmenmetrisistä pylväistä käytetään niiden oikeaa pituutta. Punainen yhdeksikkö puun kyljessä tarkoittaa siis yhdeksänmetristä pylvästä. Nolla puolestaan kuvaa 10-metristä ja numero kaksi 12-metristä pylvästä. Lyhyimmät pylväät ovat kahdeksanmetrisiä, Ala-Kapee opastaa.

Miehet etenevät syvemmälle männikköön. Metsänomistaja Juhani Kauppinen pysähtyy yhden komean, suoran männyn juurelle ja tiedustelee, miksi sitä ei ole leimattu.

”Puussa ei ole mitään vikaa. Se ei vain ole oikeaa kokoluokkaa tässä markkinatilanteessa”, Ala-Kapee vastaa.

Metsäasiantuntija Hannu Ala-Kapee poistaa kirveellä kuoren rungon molemmilta puolilta. Näin saadun tyviläpimitan perusteella määritellään, kuinka pitkä pylväs puusta tehdään. Kuva: Jyrki Luukkonen

Vuonna 2003 Suomessa valmistettiin 123 000 kuutiota pylväitä, käy ilmi Kestopuuteollisuus ry:n tilastoista. Viime vuonna vastaava luku oli enää 48 500.

”Maakaapelointi on vähentänyt pylvään kysyntää kotimaassa”, Ala-Kapee sanoo.

Noin kolme neljäsosaa pylväistä menee vientiin. Niille on kysyntää Pohjoismaissa sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa. Päämarkkina oli pitkään Lähi-idän maissa, kuten Syyriassa ja Libyassa. ”Jos siellä tilanne jossain välissä rauhoittuu, uskon, että pylvään kysyntä taas lisääntyy.”

Kysynnän hiipuminen heijastuu myös metsänomistajalle maksettuun hintaan.

”Saan pylväästä 2–3 euroa enemmän kuin mäntytukista. Jos hinta olisi kymmenen euroa parempi, olisin tyytyväinen”, Juhani Kauppinen sanoo.

Perikunta sai leimikosta viisi ostotarjousta. Myyjä valitsi Versowoodin tarjouksen, koska hinta oli paras. Lähimmällä kilpailijalla männyt olisivat päätyneet mäntytukeiksi.

”Päätöksenteko ei ollut helppoa. Kahden eniten tarjonneen ostajan välillä oli vain muutaman satasen ero”, Kauppinen kertoo.

Metsikössä kasvaa poronjäkälää ja puolukkaa. Siellä viihtyy myös leppälintu, jolle Juhani Kauppinen on tehnyt useita pökkelöpönttöjä. Metsätalousyrittäjä on myös lintuharrastaja.

”Olen metsässä käytännössä jatkuvasti. Teen metsänhoitoyhdistykselle istutuksia ja raivauksia ja omissa metsissä hankintaa.”

Kun männyt kasvavat tiheässä, niistä tulee laadukkaita. Metsänhoitosuositusten mukaan männikössä saa uudistusvaiheessa olla jopa 4 000–5 000 runkoa hehtaarilla.

”Isäni kasvatti mäntyjä aivan ylitiheässä. Sanoin hänelle aikanaan monta kertaa, että metsää pitää harventaa, mutta isä antoi puiden vain olla”, Kauppinen muistelee.

Metsänhoitosuositusten mukaan mäntytaimikko pitäisi harventaa 5–7-metrisenä puoleen, eli runkoja tulisi jättää 2 000–2 500 hehtaarille. Kaikkiaan mäntymetsä olisi syytä harventaa kolme tai neljä kertaa, jotta puut kasvaisivat järeiksi pylväiksi.

”Työmäärä on kauhea, jos metsänomistaja tekee männyn laatuharvennusta tai pystykarsintaa”, Kauppinen manaa.

Pystykarsinta ei juuri paranna mäntyjen laatua pylväspuina, sanoo tutkija Pentti Niemistö Luonnonvarakeskuksesta. Laatuharvennusta hän sen sijaan suosittelee.

”Se on syytä tehdä, kun männyt ovat alle 13 metriä korkeita. Silloin poistetaan suurimmat ja oksaisimmat puut. Sutjakoita runkoja saa jättää 1 000–1 200 hehtaarille”, Niemistö opastaa.

Hannu Ala-Kapee merkitsee pylvään pituuden runkoon spraymaalilla. Nolla tarkoittaa, että männystä tulee 10-metrinen pylväs. Kuva: Jyrki Luukkonen

Vaikka männyt kasvaisivat suoriksi, järeiksi ja oksattomiksi, ne eivät silti välttämättä täytä pylvään kriteereitä. Olennaista on se, että runko on muodoltaan sopivan kartiomainen.

”Pylväspuun pitää kaventua mahdollisimman tasaisesti. Sekametsissä kasvavat männyt kapenevat usein hitaasti, ja niistä tahtoo tulla liian paksulatvaisia pylväiksi”, Hannu Ala-Kapee selittää.

Puun rungossa ei saa olla kyhmyjä, halkeamia, mutkia eikä monivääryyttä. Pylväspuissa ei sallita myöskään tyvilahoa, suuria kehäoksia, syviä koroja eikä poikaoksia.

”Tällä leimikolla 70–80 prosenttia rungoista on riittävän suoria ja laadukkaita pylväiksi. Se, millaisia mittoja meillä on käytössä, ratkaisee lopulta sen, paljonko puista saadaan talteen”, Ala-Kapee sanoo.

Yleensä pylväs tehdään puun tyvestä, mutta tyvestä voidaan myös ottaa ensin sahatukki ja tehdä vasta sen jälkeen pylväs.

Vientimarkkinoilla on kymmeniä pylvässtandardeja, mutta valtaosa suomalaisista pylväistä ostetaan englantilaisen laatuluokituksen perusteella. Se jakautuu kolmeen luokkaan.

”Latvaläpimitta kertoo pylvään rungon muodon. Pienimmät light-pylväät ovat kynttilän mallisia, eli ne kapenevat todella vähän. Niiden rinnankorkeusläpimitta on 17,5 senttiä ja latvaläpimitta 12,5–15 senttiä”, Ala-Kapee kertoo.

Yhtä luokkaa isommat medium-pylväät ovat muodoltaan normaalisti kapenevia, ja kaikkein järeimmät pylväät kuuluvat stout-luokkaan.

”Stout on hyvin voimakkaasti kapeneva pylväs, ja sen rinnankorkeusläpimitta on 31 senttiä tai enemmän. Suurimmat stoutit ovat 43-senttisiä, ja niistä voidaan tehdä 22-metrisiä pylväitä.”

8–12 metrin pituiset pylväät mahtuvat vielä tavalliseen tukkiautoon. Sitä isommat tarvitsevat pylväsauton eli puoliperävaunullisen rekan.

”Tällä leimikolla pylväiden keskijäreys on 500–600 litraa. Kahdeksanmetrisiä on paljon, mutta joukossa on muutamia yli 12-metrisiä”, Ala-Kapee laskeskelee.

Teiskosta puut päätyvät noin 160 kilometrin päähän Heinolan Vierumäelle, jossa sijaitsee Versowoodin pylväsosasto. Siellä pylväspuut kuoritaan ja kuivataan. Kuivauksen jälkeen pylväille tehdään kevyt sorvaus, jotta niiden pinnasta tulee siisti. Samalla myös kyllästävyys paranee.

Sorvatut pylväät kyllästetään joko ratapihoilta tutulla kreosoottiöljyllä tai kuparipohjaisella suolakyllästeellä. Osa pylväistä toimitetaan asiakkaille kyllästämättöminä raakapylväinä.

”Näistä puista tulee lähinnä sähkö- ja tietoliikennepylväitä”, Ala-Kapee kertoo.

Metsikköä odottaa seuraavaksi maanpinnan kevytmuokkaus, jotta luontainen uudistuminen saa hyvän alun. Sen Juhani Kauppinen aikoo tehdä itse traktorilla. Ylispuiden poisto on edessä muutaman vuoden kuluttua.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2019.

• Pylväspuun tyviläpimitta on vähintään 17 senttiä kuoren alta. Tyviläpimitta mitataan kapeimmalta puolelta 1,5 metrin korkeudelta. Pylvään latvaläpimitan on oltava vähintään 13 senttiä kuoren alta.
• Rungon pylväsosan pitää olla vähintään kahdeksan metriä pitkä. Pylvään pituudessa ei ole ylärajaa.
• Pylväissä pieni yksisuuntainen lenkous on sallittua. Myös pienet, kuivat oksat ovat pylväissä sallittuja, mutta suuria kehäoksia ei saa olla. Poikaoksia ei pylväissä sallita lainkaan. Korot eivät saa olla yli kaksi senttiä syviä. Hakkuukoneen piikkirullan jäljen pitää jäädä alle puolen sentin.