Aaltoila: Kolkkojen ennätysten kierre piinaa metsiä

Kolkkojen ennätysten kierre piinaa metsiä tänä kesänä: vähiten sateita ja eniten hellepäiviä 15 vuoteen, 30 vuoteen, koskaan.

Ruotsin metsäpaloissa tuhoutuu tänä vuonna enemmän metsiä kuin koskaan ennen tilastoituna aikana.

Itävallan ja Saksan metsäväki on huolissaan kaarnakuoriaisista. Kuusikoiden jättituhoajiksi kykenevien kirjanpainajien pelätään tuottavan neljä sukupolvea tuholaisia tänä kesänä, kiitos ja kirous kuumuuden ja kuivuuden. Taas uusi ennätys!

Moni ristii sormensa ennen unta: varjele Luoja metsiämme tulen ja myrskyn tuhoilta.

Viime kevään kuivuus jätti Ruotsissa taimitarhojen käsiin miljoonia taimia. Metsänomistajat siirsivät istutuksia, kun pienen taimen putkitus tuhkankuivaan maahan ei tuntunut järkevältä.

Eikä se sitä olekaan. Saksassa on kuollut tänä kesänä janoon 500 miljoonaa puun tainta, yksi vuosiluokka. Uudelleen viljelyyn tarvitaan miljardi euroa.

Kuivuus pysäytti maanmuokkaukset Ruotsissa, hakkuut putosivat 15–20 prosenttiin tavanomaisista. Ketjun tai äkeen kipinä voi sytyttää risukon. Metsätöiden seisominen rassaa metsänomistajia, työntekijöitä ja koneyrittäjiä. Hoitotöitä rästiytyy myös siksi, että raivaussahalla rehkiminen pusikossa 30 asteen lämmössä ei ole herkkua kenellekään.

Meillä Suomessa naureskellaan usein länsinaapuria otteettomaksi ja ylivarovaiseksi. Ihan turhaan, sillä hajatiedot istutuksilta kertovat taimikuolemista meilläkin. Olisiko nyt aika vetää saappaat jalkaan ja tarkastaa istutusalat? Työ sopii metsäalan opiskelijalle tai harjoittelijalle.

Samalla voisi tarkastaa hirvien talvilaidunten taimikot. Paksu­luminen viime talvi tappoi pohjoisessa hirviä nälkään. Liikkumisensa ja energiankulutuksensa minimoiva hirvilauma on tehnyt selvää monista taimikoista. Vahinko­ilmoitus jää tekemättä aivan liian usein.

Mustikkareissuillani olen nähnyt kivikkoisilla ja kallioisilla mailla jopa parimetrisiä kuolleita männyntaimia ja ruskeantuhruista lehtimekkoansa riisuvia koivuja. Ötökätkin kärsivät. Helmi-koira on ollut punkiton. Hirvikärpäsiä olen nähnyt marjareissuilla tähän (8.8.) mennessä kaksi.

Papu- ja rypsimaille pölähti etelästä gammayökkönen tuhotöihin. Tutustumisvisiittejä metsiimme etelästä tehneillä havu- ja lehtinunnilla on ansioluetteloissaan näytöt isoista metsätuhoista. Luonnostamme puuttuvat villakkaisiin kuuluvien nunnien luontaiset viholliset, joten suur­tuho on mahdollinen. Onneksi suomalainen metsäpatologia on maailman huippua, samoin metsien kunnon seuranta saapasjalasta satelliittiin saakka.

Pahaksi onneksi luonnon pyhään monimuotoisuuteen kuuluvat yllätykset. Kuumuus ja kuivuus voivat tuoda täysin arvaamattoman uuden vitsauksen. Tai sitten muutaman jo aiemmin tunnetun stressitekijän yhteisrasitus tuottaa metsiin katastrofin.

Kuusi kärsii pinnallisen juuristonsa vuoksi kuivuudesta pahimmin, samoin märkyydestä, ja kaatuu pitkien syys­sateiden jälkeen helposti.

Kirjanpainajien kannat ovat vahvat meilläkin. En usko, että voimme välttyä kuusikoissa isolta kirjanpainajatuholta lähimmän kymmenen vuoden aikana.

Kuusen jyhkeä valta-asema Ruotsin ja Suomen istutuksissa on biologisesti ja taloudellisesti järjetön, mutta pitäähän päättäjien voida virkistäytyä lihakkaissa hirvijahdeissa.

Kesän kuivuus kuumentaa syksyn puumarkkinat. Ruotsalainen Södra lopetti hakkuut laajoilla alueilla. Monen muun yrityksen puunkorjuu pyörii viidesosassa normaaliin verrattuna. Koneyrittäjien konkursseja ei voida välttää Ruotsissa. Talven paksut lumet tuottivat tappioita, ja nyt kalliin työkalun seisominen konehallin pihalla taittaa selän.

Jos syksy jatkuu tammikuulle ja kastaa sen minkä suvi kuivasi, puupula koettelee Ruotsia ja Venäjää. Puun hinnannousu jatkuu ja metsänomistajat saavat hyviä kaupan tilaisuuksia!

Suomi ei ole ollut ihan niin kuiva kuin Ruotsi. Tiheä metsätieverkostomme auttaa sammuttamaan palot alkuunsa, ja olemme ehkä kerrankin olleet naapuriamme onnekkaampia.

Savujen surkeus on nostanut kovan poliittisen paineen Ruotsissa. Panostus palontorjuntaan kasvaa rajusti.

Aarteen kolumnisti Juha ”Koltta” Aaltoila (s. 1947) pääsi taimien lajitteluun 11-kesäisenä, siitä ura yleni aukkojen viljelijäksi. Metsänhoitajan työ yksityismetsissä vei hänet vuonna 1986 kynän varteen, ja kynä on pysynyt terävänä.