Vieraskolumni: Tarvitaanko metsän­omistajien edunvalvontaa?

Reilut sata vuotta sitten Suomessa oli huutava pula puusta. Kaupunkien ympäristöstä puuttui jopa polttopuuta saati rakennuspuuta. Talojen lämmitystä varten puita ajettiin hevosilla kaupunkeihin kymmenien kilometrien päästä.

Kiinteistönvälitystehtävissä myin 1890-luvulla rakennettua hirsitaloa. Talon hirret oli sukututkijan mukaan pitänyt tuoda naapuripitäjän perukoilta, koska omalta kylältä ei löytynyt riittävän suuria puita. Olihan tupa toki iso, kymmenisen metriä kanttiinsa.

Nyt Suomessa on puuta enemmän kuin koskaan. Puuston kasvu on nykyään moninkertainen verrattuna sata vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen, vaikka tähän ajanjaksoon mahtuvat muun muassa sotien jälkeiset alueluovutukset, pellonraivaukset ja sotakorvausten maksamiset. Äkkinäisempikin osaa päätellä, että metsänhoidossa ja metsien käytössä on tehty oikeita asioita – oikeilla ohjeilla, määräyksillä ja suosituksilla.

Osataanko tätä kehitystä mieltää edunvalvonnaksi?

Puuta käytetään nykykapasiteetilla noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja suunnitelmissa on kohottaa käyttömäärä 80 miljoonaan. Suomen metsien vuotuinen kasvu on viimeisimmän inventoinnin mukaan 107 miljoonaa kuutiometriä. Puustopääoma siis jatkaa edelleen kasvuaan, samoin puuston hiilensidontakyky.

Viime aikoina kansalaisjärjestöissä ja mediassa on haettu kilvan ratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Radikaalein näkemäni ehdotus on ollut lopettaa metsien hakkuut kokonaan, jolloin saataisiin kerralla ratkaistua hiilitasapaino.

Metsäteollisuuden viennin osuus kokonaisviennistämme on noin 20 prosenttia. Jos hakkuut lopetettaisiin, jokaisen suomalaisen pitäisi tinkiä omasta elintasostaan todella isosti. Kuinka moni meistä on siihen valmis?

Vai voisiko vaihtoehtona olla kivihiilestä luopuminen, viljelystä poistuneiden peltojen ja muiden tuottamattomien alueiden metsittäminen kasvulliseksi metsämaaksi ja eritoten huolehtiminen siitä, että metsämme pysyvät jatkossakin hyvässä kasvukunnossa? Näitä esitti hallituksemme ympäristöministeri.

Kotimainen lainsäädäntö ja EU asettavat Suomen metsien käytölle monenmoisia vaateita ja rajoitteita. Serti­fiointinormit asettavat rajoituksia hakkuille. Nämä vaatimukset tulevat koko yhteiskunnalta mutta kohdistuvat yksityiseen omaisuuteen. Tämän päälle jotkin poliittiset tahot suunnittelevat vielä kiinteistöveroa maa- ja metsätalousmaalle. Se lienee kirjoitettu vaaliohjelmiinkin.

Ennen 70-luvun kaupungistumiskehitystä metsänomistajat elivät lähellä metsiään ja saivat metsistä myös ison osan toimeentulostaan. Metsäasiat olivat heille väkisinkin tuttuja.

Nyt suurin osa Suomen 650 000 metsänomistajasta asuu taajamissa, usein kaukana metsätiloistaan. Osa nykyomistajista on jo syntynytkin kaupunkiin. Etämetsänomistajan on työlästä ja aikaa vievää vaikuttaa metsänsä sijaintipaikkakunnan asioihin – paitsi, jos sen tekee valtuuttamansa metsänhoitoyhdistyksen edustajan välityksellä.

Meillä Suomessa ainoa oikeasti metsänomistajien puolta pitävä taho on edunvalvontakokonaisuus, jonka muodostavat metsänomistajien hallinnoimat metsänhoitoyhdistykset sekä Maa- ja metsäta- loustuottajain keskusliitto MTK ry.

Usein näkee myös puuta jalostavien yhtiöiden mainostavan ”edunvalvontaa”. Metsänomistajat toki tarvitsevat puuta jalostavaa teollisuutta, mutta yritysten lähes ainoana tehtävänä on tuottaa hyvää tulosta osakkeenomistajilleen. Kuinka ne samalla voisivat toimia metsänomistajien edunvalvojina? Metsänomistajien tavoite on yrittää myydä puuta mahdollisimman hyvään hintaan. Teollisuuden tavoite on tietysti päinvastainen.

Edunvalvontaa tarvitaan laajalla rintamalla. Keskusliitto MTK vahtii metsänomistajien etua kansainvälisesti, lainsäädännöllisesti kotimaassa sekä alueellisesti maakunnissa. Paikallisesta edunvalvonnasta huolehtii koko maan kattava metsänhoitoyhdistysten ketju, jossa toimivat ja vaikuttavat paikalliset, tutut metsämiehet ja -naiset.

Metsänomistajien suurin vaikuttamismahdollisuus liittyy niihin valintoihin, joita he tekevät metsiensä käytön suhteen. Tärkeää on myös päättää, mitä asioita haluaa painottaa, kun valitsee omaa edustajaansa kuntien ja kaupunkien valtuustoihin, eduskuntaan tai vaikkapa euro­parlamenttiin.

LKV, julkinen kaupanvahvistaja Jouni Tiainen (s. 1961) on Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy:n toimitusjohtaja.