Metsäjooga avasi uusia näkökulmia metsän- ja luonnonhoitoon, kertoo Aarteen lukija

”Ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa hoitaa metsää. Rakkaus metsään johdattaa oikeille raiteille”, kirjoittaa Tarja Kinnunen. Kuva: Maria Miklas

Metsän lähellä kasvaneena olen juurtunut metsän aarteisiin luonnollisesti. Metsässä leikittiin ja liikuttiin sekä saatiin materiaalit leikkeihin ja askarteluun. Metsän antimia syötiin, ja isäni käytti luonnonkasveja ruokana ja rohtona.

Metsän läsnäolo on aina rauhoittanut minua tiedostamattakin, mutta tutustuttuani metsäjoogaan metsän voima henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin antajana syveni.

Halusin tutustuttaa ystävänikin tähän hienoon luontoliikuntaan ja kutsuin hänet leikkimieliseen metsätehtävään metsätilalleni. Suunnittelin joka kuviolle sopivan metsäjooga-asennon, jonka myötä annoimme metsän voiman virrata itseemme. Inspiroiduimme miettimään, mitä hoitoa metsä tarvitsisi voidakseen vastavuoroisesti hyvin.

Samalla, kun metsäjooga vahvisti meitä, se avasi myös uusia näkökulmia metsän- ja luonnonhoitoon. Ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa hoitaa metsää. Rakkaus metsään johdattaa oikeille raiteille.

Sinä päivänä metsässä liikkui Kalevalan tyttäriä – kaksi iloista sankaritarta jylhän kuusiston ja tupsumäntyjen – kuunnellen, mitä metsä halusi meille kertoa.

Kuin silloin lapsuudessa metsä oli taas suonut aarteitaan, tällä kertaa kaksinkertaisesti hyvän ystävän kera.

Tarja Kinnunen

Ruuhimäki