Milloin ja missä kunnostusojitus kannattaa tehdä? 7 kysymystä kunnostus­ojituksesta

Uutiset 29.10.2020

Kunnostusojituksia tehdään vuosittain 60 000–70 000 hehtaarilla.


Kimmo Haimi
Kasvupaikan ja puuston on täytettävä tietyt vaatimukset, jotta kunnostus­ojitushank­keelle saa Kemera-­tukea.

1. Mitkä ovat kunnostus­ojituksen tavoitteet?

Mhy Savotan metsäasiantuntija Jarkko Huttunen: Kunnostusojitushankkeessa lähtökohta on metsän nykytilanne. Tavoitteena on juuriston hapenpuutteesta kärsivän metsikön kasvun parantaminen.

Jos metsässä on kasvatuskelpoinen puusto, on huonokuntoisen ojaston kunnostaminen tärkein metsän kasvun mahdollistava toimenpide. Ojaston kunnostaminen on ajankohtaista yleensä 20–30 vuoden välein.

2. Millaisilla soilla kunnostusojitusta ei kannata tehdä?

Luonnonvarakeskuksen tutkija Markku Saarinen: Liian vähäravinteisilla tai liian pohjoisessa sijaitsevilla kasvupaikoilla. Lisäksi pitää olla riittävän suuri puustopääoma. Alimmalla kannattavalla viljavuustasolla, etelässä varputurvekankailla ja Etelä-Lapin ja Kuusamon alueella puolukkaturvekankaalla, on kunnostusojitushetkellä oltava vähintään sellainen puusto, että se saavuttaa noin 20 vuoden kuluessa harvennuksen leimausrajan.

Viljavankin suon kunnostus­ojitus voi olla kannattamaton tai kaivuteknisesti mahdoton. Uudisojituksen myötä suon turvekerros on voinut painua jopa yli puoli metriä. Jos kunnostusojituksessa syvennettävän laskuojan pohja yltää kallioon tai syventäminen edellyttää esimerkiksi valtatien ali menevän ojarummun laskemista, saattavat kaivutyön kustannukset nousta kohtuuttomiksi.

Samoin käy, jos turpeen pinnan korkeusero alajuoksulla olevaan vesistöön on kutistunut liian pieneksi. Laajoilla ja tasaisilla ojitusalueilla kunnostus­ojitus voi vaatia hyvin suuren yhteishankkeen, jotta lasku­ojien perkaus saadaan toteutettua niin pitkälle alajuoksun suuntaan, etteivät vedet jää seisomaan sarkaojiin.

3. Miten ojitushankkeet etenevät?

Huttunen: Kunnostus­ojitushankkeet lähtevät liikkeelle usein joko yhden metsänomistajan yhteydenotosta tai metsäammattilaisen tekemästä käynnistä metsässä, jossa on todettu kunnostusojituksen tarve. Kunnostusojituksen tarve otetaan huomioon myös metsäsuunnitelmassa.

Yhteydenoton jälkeen suometsänhoidon suunnittelija ottaa yhteyttä suoalueen muihin maaomistajiin ja koostaa alustavan suunnitelman. Maastosuunnittelussa tulee ottaa huomioon ja käydä läpi suometsänhoito kokonaisuudessaan, kuten hakkuut, lannoitus, vesiensuojelu, tieyhteydet ja muut hoitotoimenpiteet.

Käytännössä hanke etenee hakkuiden mukaan. Suometsänhoitohankkeet voidaan pääosin toteuttaa aika pian hakkuiden jälkeen. Kokonaisuudessa hanke kestää yleensä 2–3 vuotta.

Hankkeen hallinnointi ja valvonta kuuluu sen toteuttajalle, joka on useimmiten sama kuin suunnittelija.

4. Miten hankkeet rahoitetaan?

Huttunen: Suometsänhoitohankkeisiin saa tämän hetken tiedon pohjalta ainakin vuoden 2020 loppuun Metsäkeskukselta Kemera-tukea 60 prosenttia hankkeen kustannuksista. Tuki maksetaan toteuttajalle, joka vähentää tuen hankkeen loppulaskusta.

Metsänhoitoyhdistyksessä toteutamme hankkeet kokonaispakettina, jolloin vastaamme hankkeen ajan siitä syntyvistä kustannuksista ja laskutamme ne maanomistajilta sopimuksen mukaan joko tietyin välein tai kokonaan hankkeen valmistuttua.

5. Ketkä toteuttavat kunnostusojituksia?

Huttunen: Metsänhoitoyhdistykset ja metsänhoitopalveluita tarjoavat yritykset. Kunnostusojitukset ovat erityisosaamista vaativa työlaji, jossa suunnittelijan ja toteuttajan ammattitaito on tärkeää sekä metsätalouden että ympäristön kannalta parhaan tuloksen saavuttamiseksi.

6. Voiko kunnostus­ojituksen korvata hoitamalla suota jatkuvasti peitteisenä?

Saarinen: Ainakin osittain. Itse olen tässä asiassa kohtalaisen pidättyväinen, ainakin toistaiseksi. Kun ojitusaluetta ympäröivältä valuma-alueelta virtaa paljon vesiä, voi kysyä, riittääkö jatkuvasti peitteisen puuston haihdunta poistamaan kaiken suometsään tulevan veden turpeesta vai tarvitaanko ojaverkostoa avuksi. Kykeneekö osittain umpeen kasvanut ojasto hoitamaan homman?

Tämä riippuu siitä, kuinka laajalta alueelta vesiä virtaa suometsään. Valuma-alueen koon lisäksi vaikuttavat sen maaperän ominaisuudet kuten topografia, kalliopintojen määrä, maaperän lajitekoostumus ja maakerrosten paksuus.

Puut haihduttavat vettä silloin, kun ilman suhteellinen kosteus on alhainen. Kylmän ja sateisen sääjakson aikana haihdunta on olematonta, ja myös ravinnehäiriöistä ja metsä­tuhoista kärsivän puuston haihdunta­kapasiteetti voi laskea radikaalisti.

Tästä syntyy monimutkainen yhtälö, jonka ratkaiseminen vaatii vielä tutkimusta ja erilaisten mallien laatimista.

7. Millä keinoilla kunnostus­ojituksen vesistö­vaikutuksia pienennetään?

Saarinen: Erilaisia menetelmiä on paljon: laskeutusaltaat, pintavalutuskentät, valuntaa puskuroivat kosteikot, virtaamansäätöpadot, ojanperkauksen kaivukatkot, kaivutyön ajoittaminen eri ajankohtiin eri osissa kunnostusojitusaluetta, maanmuokkauksen ja kunnostusojituksen ajoittaminen suhteessa avohakkuuajankohtaan, tarpeettomien ojanperkausten välttäminen ja niin edelleen.

Turvemaiden metsätalouden suurin vesistökuormittaja on kiinteän ja liukoisen orgaanisen aineksen huuhtoutuminen. Suovedet ruskeaksi värjäävän liukoisen orgaanisen aineksen huuhtoumiin on vaikea vaikuttaa muutoin kuin rajoittamalla huuhtoutumishuippuja. Niitä esiintyy erityisesti silloin, kun hyvin viljavan ojitusalueen vesipinta nousee avohakkuun jälkeen ja pintaturve joutuu hapettomiin oloihin.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2020.

Aiheeseen liittyvät artikkelit