Ensiharvennus on metsän tärkein harvennus – Hakkuun ajankohtaan ja voimakkuuteen vaikuttaa moni tekijä

Uutiset 23.11.2021

Ensiharvennus määrittelee metsän tulevan kehityksen.


Hanne Manelius
Ensiharvennusta ei kannata viivästää niin, että latvukset ehtivät supistua. Männyllä elävän latvuksen osuuden tulisi olla 40 prosenttia puun pituudesta.

Ensiharvennuksen hakkuuajankohdan ja -voimakkuuden valinnassa on otettava huomioon puulaji, metsän kasvupaikka, maantieteellinen sijainti ja se, onko taimikonhoito tehty ajallaan.

Etenkin rehevien maiden männiköissä taloudellisesti paras tulos saavutetaan varhaistetulla laatuharvennuksella, joka tehdään 12 metrin valtapituudessa.

Varhaistettu laatuharvennus johti kiertoajan mittaan parhaaseen tukkituotokseen, kun noudatettiin harvennusmallien puustomäärää.

”Varhaistetussa laatuharvennuksessa poistetaan rohkeasti oksikkaimpia puita, vaikka ne olisivat valtapuita”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Pentti Niemistö.

12 metrin valtapituus on kriittinen, sillä jos harvennus tehdään myöhemmin, oksikkaammat päävaltapuut ehtivät kasvullaan syrjäyttää parempilaatuiset, hento-oksaiset lisävaltapuut. Niiden kasvu heikkenee eikä välttämättä elvy harvennuksen jälkeen. Myös lumituhot voivat yleistyä.

Viivästetty, 16 metrin valtapituudessa tehty ensiharvennus tuotti enemmän puuta sekä ensiharvennuksessa että päätehakkuussa, mutta vielä päätehakkuussakin valtaosa kertymästä oli kuitupuuta.

Raudus- vai hieskoivikko?

Rauduskoivikon ensiharvennus tehdään 14 metrin valtapituudessa kasvatustiheyteen 700–800 runkoa hehtaarilla.

”Rauduskoivikoissa näkee paljon myöhästyneitä ja liian kevyesti tehtyjä ensiharvennuksia. Kun ensiharvennus tehdään voimakkaammin, myös laatu pystytään ottamaan huomioon.”

Hieskoivikoiden ensiharvennustarve riippuu siitä, pyritäänkö metsässä kasvattamaan kuitupuuta, vai tyydytäänkö energiapuun kasvatukseen.

”Osaa turvemaiden hieskoivikoista ei kannata taloudellisessa mielessä ensiharventaa lainkaan, sillä puut eivät koskaan kehity tukkipuun kokoluokkaan”, Niemistö sanoo.

Jos energiapuulla on arvoa, Niemistön mukaan taloudellisin vaihtoehto on jättää harvennukset tekemättä.

”Harventamattomassa hieskoivikossa pienet puut ehtivät kuolla pois ennen päätehakkuuta 40–45 vuodessa, joten ne eivät haittaa puunkorjuuta. Mutta maisemallisesti tällaiset harventamattomat koivikot ovat aika karmeita.”

Jos tavoitteena on kuitupuun kasvatus, hieskoivikossa tehdään ensin taimikonhoito neljän metrin pituudessa kasvatustiheyteen 2 500 runkoa hehtaarille. Ensiharvennus tehdään 13–14 metrin valtapituudessa, ja siinä jätetään 1 000 runkoa hehtaarille. Päätehakkuu seuraa, kun puut ovat 55–60-vuotiaita.

Vaadi kantokäsittely

Istutuskuusikot kestävät männiköitä voimakkaamman ensiharvennuksen, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen. Rohkea ensiharvennus edellyttää kuitenkin sitä, että taimikonhoito on tehty ajallaan.

”Hoidetun kuusikon voi ensiharventaa 1 000–1 100 rungon kasvatustiheyteen, yli­tiheässä runkoja tarvitaan parisataa enemmän hehtaarille”, Hynynen sanoo.

Laatunäkökulmaa ei kuusikoissa ole tarpeen ottaa samalla tavoin huomioon kuin männiköissä, sillä lenkous ja oksikkuus harvoin muodostavat ongelmaa. Sen sijaan kuusi on herkkä juurikäävälle ja juuristovaurioille.

”Kantokäsittely on ehdottomasti tarpeen aina, kun hakkuuajankohdan lämpötila ylittää viisi astetta”, Hynynen muistuttaa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2021.

Aiheeseen liittyvät artikkelit