Lintujen kriittisin pesimäaika on touko–kesäkuussa – huomioi linnut metsätöitä suunnitellessasi

Uutiset 10.05.2018

Kaikki linnut ovat pesinnän aikaan rauhoitettuja, mutta laki ei rajoita kesähakkuita.


Johannes Wiehn / VL-arkisto
Tuulihaukka on yleinen laji koko Suomessa. Se munii huhtikuun loppupuolelta alkaen 2–9 munaa.

Metsänhakkuut ja metsään sijoittuvat massatapahtumat voivat aiheuttaa pesiville linnuille monenlaista haittaa.

”Häiriö tarkoittaa muutakin kuin pesäpuun kaatamista. Metsätyöt ja tapahtumat voivat esimerkiksi häiritä poikasten ruokintaa tai rikkoa pesiä ja munia”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen kuvailee.

Suomessa laki ei estä hakkuita lintujen pesimäaikana, mihin WWF ja muut luontojärjestöt ovat pitkään ajaneet muutosta.

Suomen FSC-sertifioinnin standardeissa ohjeistetaan välttämään hakkuita lintujen pesimäaikaan 15.4.–31.7. lehtipuuvaltaisissa rehevissä metsissä, petolintujen pesäpuiden lähiympäristöissä ja vesistöjen suojavyöhykkeillä. Suomen metsistä kahdeksan prosenttia on FSC-sertifioituja.

”Tämä on jo hyvä askel, mutta olisi selkeämpää, että hakkuurajoitus olisi laissa. Toivomme myös, että FSC yleistyy”, Tolvanen sanoo.


UPM:n sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksa kertoo, että UPM:llä on ollut pian 20 vuotta käytössä toimintaohjeet, joilla linnustolle aiheutuvat haitat minimoidaan. Ohjeet on laadittu metsäteollisuuden, metsänomistajien, ympäristöhallinnon, luontojärjestöjen ja tutkijoiden yhteistyöllä.

Jos hakkuita tai muita toimenpiteitä on tehtävä alkukesästä, tärkeintä on Oksan mukaan suunnata ne oikeanlaisille kohteille.

”Tällaisia ovat kuivat ja kuivahkot kankaat, joilla lintujen luku- ja lajimäärä ovat huomattavasti vähäisemmät kuin rehevillä kasvupaikoilla. Hakkuita lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rehevissä rantametsissä vältetään pesimäaikaan.”
 

Metsänhoidon toimenpiteitä suunniteltaessa on suositeltavaa tarkistaa, onko kohteella tiedossa olevia petolintujen pesiä, metson soidinpaikkoja tai uhanalaisten lajien esiintymiä.

”Jos niitä löydetään, ne otetaan huomioon toimenpiteiden toteutuksessa lainsäädännön, metsäsertifioinnin kriteerien ja muun UPM:n ohjeistuksen mukaisesti”, Oksa kertoo.

Mikäli maastossa huomataan vasta toteutusvaiheessa linnunpesiä tai kolopesijöille tärkeitä kolopuita, ne säästetään.

Myös esimerkiksi isoissa suunnistuskisoissa hyvä suunnittelu on tärkeää, sillä massatapahtumaa on lähes mahdotonta järjestää niin, että luonto ei ollenkaan häiriinny.

”Häiriöt voi minimoida esimerkiksi niin, että tapahtuman keskus sijoitetaan alueelle, jolla ei ole erityisiä luontoarvoja”, Tolvanen summaa.


Aarre 5/18 ilmestyy viikon kuluttua 17.5. Uudessa numerossa on asiaa muun muassa sääksen suojelusta ja Kellovuoren havainnointiasemaa hoitavasta Seppo Grönlundista.

Aiheeseen liittyvät artikkelit