”Soiden käytöllä tärkeä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa” – Uusi tutkimus auttaa suunnittelussa

Uutiset 20.05.2019

Luken ja SYKEn tutkijat paikansivat potentiaalisia monimuotoisuuskeskittymiä, joissa useiden lajien esiintymiselle on samanaikaisesti suotuisat edellytykset. Professorin mielestä keskittymät kannattaisi huomioida soiden käytön suunnittelussa.

Voit ladata alkuperäisen artikkelin myös pdf-muodossa. Lataa artikkelin PDF

Tuomo Kesäläinen / VL-arkisto
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemä arviointi uhanalaisten suokasvien levinneisyyteen vaikuttavista ympäristötekijöistä on kattavin tutkimus mitä aiheesta on tehty.

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan uhanalaisten ja silmälläpidettävien suokasvilajien esiintymiseen vaikuttavat lukuisat eri ympäristötekijät. Ojitus on niistä merkittävin.

”Tämä tulos tukee maaliskuussa julkaistua Suomen lajien punaista kirjaa, jossa suolajiston tärkeimmäksi uhanalaistumisen syyksi mainitaan ojitus”, kertoo tutkija Miia Saarimaa Lukesta.

Laajamittainen ojitus, joka on kohdistunut yli puoleen Suomen soiden pinta-alasta, on merkittävästi pienentänyt luonnontilaisten soiden pinta-alaa. Lisäksi ojitus on heikentänyt ojittamattomien soiden laatua, ja luonnontilaisten suolaikkujen eristyneisyys on kasvanut.

”Soiden käytöllä on tärkeä rooli torjuttaessa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja ilmastonmuutosta. Uusi tutkimuksemme tuottaa arvokasta uutta tietoa soiden kestävän käytön suunnitteluun”, professori Anne Tolvanen Lukesta kertoo.

Tutkijat laativat ennustemallit kaikkiaan 48:lle suokasville, jotka on nostettu Suomen lajien uhanalaisuusarviointiin, Punaiseen kirjaan. Malleissa eri ympäristömuuttujien avulla selitetään kasvupaikan suotuisuutta kullekin lajille.

”Pystyimme paikantamaan potentiaalisia monimuotoisuuskeskittymiä, joissa useiden lajien esiintymiselle on samanaikaisesti suotuisat edellytykset. Lajeja ei siis välttämättä ole havaittu niissä, vaan olosuhteet ovat ennustemallien mukaan sellaiset, että ne voisivat niissä kasvaa”, Saarimaa painottaa.

Anne Tolvasen mukaan potentiaaliset monimuotoisuuskeskittymät eivät aina sijaitse suojelualueilla.

”Kohdentamalla suojelu- ja ennallistamistoimia juuri noihin keskittymiin voitaisiin usean lajin selviytymisen edellytykset turvata samalla kertaa. Monimuotoisuuskeskittymät kannattaisi huomioida soiden käytön suunnittelussa myös siten, ettei niihin tai niiden lähialueille kohdisteta soita kaikkein eniten muuttavia toimenpiteitä, kuten voimakkaita kunnostusojituksia tai päätehakkuita”, Tolvanen toteaa.

Voit ladata alkuperäisen artikkelin myös pdf-muodossa. Lataa artikkelin PDF

Aiheeseen liittyvät artikkelit