Jutut 09.03.2018

Nokkosen sesonki on pitkä ja käyttö monipuolista. Arktiset Aromit ry on valinnut sen vuoden 2018 luonnonyrtiksi. Kokeile Aarteen reseptejä nokkospiirakkaan, -pestoon ja -glögiin.

Nokkosen (Urtica dioica) ravintoarvo on erittäin korkea. Nokkonen sisältää paljon piitä, rautaa ja C-vitamiinia (noin 100 mg/100 g); vihreissä osissa on korkea klorofyllipitoisuus. Kasvi sisältää myös tärkeitä A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkosessa on paljon rautaa. Piitä on erityisesti poltinkarvoissa.

Siemenet sisältävät muun muassa E-vitamiinia, linolihappoa ja karvasaineita. Niitä voi nauttia raakana tai kypsennettyinä. Parhaan hyödyn saa, kun niitä liotetaan yön yli, sillä siten aktivoituvat entsyymit ja vitamiinit.

Siemenet ovat hyvin maukkaita ja sisältävät enemmän ravinteita kuin lehdet. Niitä voi käyttää esimerkiksi leivonnassa leipäjauhojen seassa. Siemenien maku sopii hyvin yhteen erityisesti pihlajanmarjojen ja hunajan kanssa.

Kari Salonen / VL-arkisto
Nokkosta voi käyttää keväästä myöhäiseen syksyyn. Syksyllä siitä kerätään syötäväksi ehjät lehdet, siemenet ja juuret.

Kuivaa tai pakasta

Nokkosen juuressa on muun muassa sinkkiä, joka vaikuttaa hormonitoimintaan. Juuria voi käyttää terveyttä edistävässä ruoassa. Ne kerätään joko aikaisin keväällä tai syksyllä siemenien kypsymisen jälkeen.

Juuret voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla ne silppuna tai soseena. Ne otetaan käyttöön liottamalla ensin vedessä yön yli ja keittämällä niitä liotusvedessään 15–20 minuuttia. Vesi nautitaan tai käytetään ruokien ja juomien valmistamiseen. Juuret sopivat myös keitettäväksi siirapiksi sokerin tai hunajan kanssa.

Lehdet säilötään kuivaamalla tai pakastamalla. Pakastaminen hävittää jonkin verran lähinnä B-vitamiinia, kuivattaminen C-vitamiinia. Lehdet pakastetaan joko tuoresoseena tai silppuna, kun ne on ensin upotettu kiehuvaan veteen kymmenen sekunnin ajaksi. Nokkonen sopii erinomaisesti hapatettavaksi, ja siitä voi valmistaa yrttietikkaa tai -öljyä.

Nokkosia kerätään leikkaamalla versoja ja lehtiä saksilla tai nyppimällä latvoja käsin. Nokkosen siemenet poimitaan viemällä suuri saavi varovasti nokkospehkon viereen ja katkaisemalla oksat siementen alapuolelta saksilla ylösalaisin saaviin.

Kasvin poltinkarvat sisältävät muun muassa histamiinia, muurahaishappoa, serotoniinia, asetyylikoliinia ja rasvahappoja. Nokkosen polttamaa ihoa voi hoitaa esimerkiksi lääkeaaloen (Aloe vera) lehtimehulla, voikukan kukkavarren tai lehtiruodin valkoisella maitiaisnesteellä tai halkaisemalla tomaatin tai raa'an perunan ja sivelemällä sillä ihoa.

Huomioi nämä neuvot ennen kuin syöt nokkosta

Jaana Kankaanpää / VL-arkisto
Nokkosen poltinkarvat sisältävät muun muassa histamiinia, muurahaishappoa ja serotoniinia.

Versot ja lehdet talteen

Nokkosen lehdet ovat hyvin vitamiini- ja kivennäisainepitoisia ja sisältävät runsaasti piitä. Nuoret, 10–15 sentin mittaiset versot käytetään ravinnoksi keväällä pinaatin tavoin. Kasvuston voi niittää pari kertaa kesässä, jolloin nuoria nokkosia saa pidempään.

Myöhemmin kesällä ja syksyllä kerätään ehjiä lehtiä, jolloin niiden alapuolet tarkistetaan, ettei niissä ole koteloituneita hyönteisiä. Lehtien maku muuttuu kasvukauden kuluessa vahvemmaksi.

Nokkosen lehti maistuu parhaimmalta raakana tai juomissa. Lehdet voi hienontaa sauvasekoittimella tai yleiskoneella tai murskata kaulimella. Raakana syötyinä lehdistä saa terveysvaikutteisesti parhaan hyödyn. Raaka nokkonen sopii hyvin tuoremehuihin, salaatinkastikkeeksi tai simaan.

Silputtua, pakastettua tai kuivattua nokkosta voi esimerkiksi sekoittaa perunamuusiin tai suolaisten piirakoiden tai makaronilaatikon munamaitoon. Niistä voi valmistaa uunissa sipsejä lehtikaalin tavoin. Keittoihin ja pataruokiin nokkonen sopii erinomaisesti.

Nokkosen maku sopii hyvin yhteen esimerkiksi juustokuminan, curryn, kaalin, kukkakaalin, fetajuuston, muskottipähkinän, korianterinlehtien ja valkosipulin kanssa. Nokkonen sopii erinomaisesti yrttiteehen.

Aarteen reseptit: Nokkospiiras, nokkospesto ja nokkosglögi